Sanotaan, että ihmiset voivat muuttua, mutta kovin moni ei näytä uskovan siihen väittämään. Se on ymmärretävää, sillä tässä valheiden ja petosten julmassa maailmassa on vaikea luottaa enää mihinkään, tai kehenkään.
En tiedä luottamuksesta muuta kun että se petetään aina...
Mutta jos sorrumme ajattelemaan noin, jos todella uskomme, että luottamuksemme petetään, joudumme jatkuvasti olemaan varpaillamme, epäilemme jokaista vilungista itseämme kohtaan ja tulemme vainohrahaisiksi. Eikö jokaiselle pitäisi kuitenkin antaa mahdollisuus?
Minä olen sitä mieltä, että ihminen voi muuttua. Muutoksen on kuitenkin lähdettävä itsestään. Ei ole lainkaan tavatonta, että auttamattomasta rentusta tulee rakastuessaan herrasmies, joka kohtelee naistaan kuin kuningatarta. (Tietenkin naisen on tällöin kohdeltava miestään kuin kuningasta.) Ihmiset jotka hymähtelevät tämän kuullessaan, eivät ehkä ole vielä tajunneet kuinka suuri voima todellisella rakkaudella voi olla. Rakkaudesta voi kirjoittaa, siitä voi tehdä lauluja ja elokuvia, mutta todellisuudesa rakkaudesta ei tiedä mitään, ennen kuin sen on itse kokenut.
Onko onnellisen parisuhteen salaisuus siis toisen miellyttämisestä? Loputonta kilpailua siitä, kumpi onnistuu kohtelemaan toista paremmin? Tietenkin tämän hemmottelun täytyy olla vapaaehtoista, sitä täytyy itse haluta. Ei ole mitään järkeä olla toiselle mieliksi, ellei siitä tule itselle hyvä olo. Ja niinhän sen pitäisi ollakin. Ihmisten pitäisi nauttia siitä, että saavat toisen onnelliseksi, eikä tavoitella vain omaa etuaan. Rakkaus on sitä, että tahtoo toisen olevan onnellinen.
♥: Tintti
